Kohu: Teitkö virheen vai oletko virheellinen?

Nykyiseen mediamaisemaan kuuluvat kiinteänä osana kaikenlaiset kohut. Varsin yleinen kohun muoto on suuttumus, joka syntyy jonkun ihmisen jostain sanomisesta. Taustalla näissäkin on toki isompia asioita ja pinnalla olevien teemojen luomaa alttiutta, mutta ytimessä saattaa kuitenkin olla pahimmillaan yksi käytetty sana.

Tulkinta, tai pikemminkin keskustelu tulkinnasta, tuo mukaan yleensä myös uusia ulottuvuuksia. Usein huonosta sanavalinnasta liikkeelle lähteneeseen kohuun tiivistyy ajan suuria, jakavia kysymyksiä. Myrsky saa silloin voimansa paljon isommista asioista kuin jostain ilmaisusta, oli se sitten kuinka kauhea tahansa. Kohu vain kiihtyy, jos se muodostuu symboliseksi kiistakapulaksi jollekin isoille ja periaatteelliselle.

Nopea ja selkeä anteeksipyyntö

Jos joku pyytää sanomistensa jälkeen anteeksi vain herättämäänsä kohua, syntyy hyvin helposti vaikutelma, että esiin noussut sanoma sinällään ei kaduta. Jos taas pystyy reilusti ja uskottavasti sanomaan olleensa väärässä, katuvansa ja pyytävänsä tekoaan anteeksi, niin tilanteesta voi selvitä.

Kohusta selviäminen tarkoittaa, että ihmisen tulkitaan nimenomaan tehneen virheen, ei kuvastaneen toimillaan itseään tai edustamaansa tahoa. Parhaassakin tapauksessa kohun synnyttäjällä on hyvin pieni ja ahdas aikarako sanoa tai tehdä jotain sellaista, jolla voi selvitä tilanteesta. Jos ihmisen tai hänen taustansa maine on riittävän virittynyt, ei anteeksipyyntökään auta kovin pitkälle. Jos ihmistä tai hänen edustamaansa tahoa epäillään laajalti esimerkiksi kylmäsydämisyydestä, niin sellaista epäluuloa vahvistavasta lausunnossa on melkeinpä mahdotonta rimpuilla irti. Silloin saatetaan laskea organisaation kannalta vähiten vahingolliseksi toimintatavaksi nopea, selkeä irtautuminen kohun synnyttäjästä. Kun hyviä ratkaisuja ei enää ole, on pakko arvioida mikä on vähiten huono.

Tunnetusta ei uskota pahaa niin helposti

Ihmisen tai organisaation maine on ratkaiseva tekijä sanomisen tulkinnassa. Rakentamalla pitkäjänteisesti realistista kuvaa itsestään, rakentaa myös kohunkestävyyttä. Kohunkestävyys ei tarkoita sitä, että ihmistä tai organisaatiota pidettäisiin jotenkin hyvinä. Ei siitä tietenkään haittaa ole, mutta jo pelkkä neutraali tunnettuus auttaa paljon. Tuntemattomaan on helppo liittää pelkoja ja ennakkoluuloja, mutta jos edes jollain tasolla tietää kohun keskiössä olevasta jotain, niin suhteellisuudentaju säilyy paljon paremmin. Oudosta ihmisestä uskoo mitä vaan, mutta jo puolituttukin on eri asia. Siksi tunnettuus on arvo sinänsä, johon kannattaa hyvinä päivinä järjestelmällisesti panostaa.

PS Näitä asioita ei kovinkaan todennäköisesti tarvitse huomioida, kun yrittää puhua kaikista ihmisistä ja ihmisryhmistä kaikissa tilanteissa asiallisesti ja kunnioittavasti. Tai pitää ainakin useimmiten suunsa ja sosiaalisen mediansa kiinni, jos ei ole hyvää sanottavaa.